maanantai 11. maaliskuuta 2013

Meillä asuu Ilo ja Onni

Kuinka voi pienen koiran katseeseen mahtua niin paljon elettyä elämää? Enää tosin vain häivähdyksiä pelosta, tilalle on tullut päivä päivältä reippaampi ja rohkeampi pikku-italiaano. Kovat äänet, äkkinäiset liikkeet ja vieraat ihmiset kuitenkin tuovat pahat muistot vielä äkisti mieleen. Silloin oman ihmisen turvallinen syli on parasta lääkettä.





Miten tämä pikkumies meille päätyi? Neidille oli pohdittu kaveria jo pitemmän aikaa, ja viime keväästä asti puoliaktiivisesti etsittykin. Kävimme katsomassakin jokusta, mutta Neiti oli sitä mieltä, ettei ole Trinsessan arvolle sopivaa seurustella epävinttikoirien kanssa. Meille ei oikeastaan ollut rodulla tai roduttomuudella niin väliä, mutta Neidillehän tässä kaveria etsittiin. Yritä nyt sitten puhua järkeä vinttikoiralle, joka kuvittelee olevansa maailman napa.

Etsinnät lakkautettiin ja elämää jatkettiin entiseen tapaan, kunnes saapui puhelu vanhalta ystävältä kera takkitilauksen. Uteliaisuudesta kysäisin, että onkos teille tullut lisää italiaanoja, kun useamman takin tarvitset? Vastauksena, että tässä meillä on tällainen Ranskanmaalta pelastettu poika omaa kotia ja ihmistä vailla. TSÄDÄM. Tähdet napsahtivat kohdilleen ja Poika tuli taloon.


Neiti esittelee lelulaatikon sisältöä tulokkaalle


Ja näin niillä leikitään. Neiti näyttää mallia, Poika katselee turvalliselta etäisyydeltä.


Kauniisti sanottuna värikkään menneisyytensä vuoksi Pojalla on paljon opittavaa etenkin luottamuksen saralla, niin ihmisiin kuin itseensäkin. Taustalla on monta asuinpaikkaa ja paljon ihmisiä, jotka eivät ole aina kohdelleet hyvin. Leikkimisestä Poika ei ymmärtänyt tuon taivaallista saapuessaan, mutta Neidin sitkeän opettamisen seurauksena Poika on jo löytänyt villasukkien riepottelun ilon. Tämä mamma katselee joka päivä Pienen Urhean Pojan edistymistä ilon kyyneleet silmissä.


Yhdessä on mukavaa vastaanottaa kevään ensimmäiset auringonsäteet


Alkuperäisenä ajatuksena oli saada Neidille oma ystävä. Se toive toteutui, mutta lisäksi saimme mahdollisuuden tarjota apua sitä tarvitsevalle. Vastalahjana saimme läjäpäin lisää rakkautta elämäämme. Sitä kun ei koskaan voi olla liikaa.

2 kommenttia:

  1. Ihanaa (: toivottavasti kaikki menee hyvin ja poika saa viimeisen kotinsa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Hienosti on mennyt ja Poika ei kyllä lähde meiltä enää minnekään. :)

      Poista